Sinisestä bleiseristä jäi kangasta yli juuri ärsyttävästi sen verran, että optimismi iski ja ajattelin, että ehkä saan siitä aiemmin tekemääni siniseen bleiseriin sopivan lyhyehkön hameen. Ja totisesti sainkin siitä hameen!
Tältä se näyttää edestä.
Ja tältä se näyttää takaa.
Henkarissa se näyttää nyt vähän omituiselta, mutta päällä se istuu melko kivasti.
Kaavat otin jo olemassa olevasta hameestani mittaamalla vain eri pituuksia ja tällaiset niistä tulivat.
Kaavat olivat hyvin vahvasti “sinne päin”, joten jonkin verran jouduin muokkaamaan hametta, että siitä tuli hyvänmallinen.
Kangasta ei tosiaankaan ollut kovin paljon, joten jouduin parissa kappaleessa vähän pienentämään saumavaroja. Siispä yhdestä kappaleesta tuli vähän epämääräisen näköinen.
Onneksi saumavarojen pienentäminen ei vaikuttanut mitenkään lopputulokseen ja hameen mittasuhteisiin, koska sitä pelkäsin kaikista eniten, että hameesta tulisi jotenkin epäsymmetrinen.
Kuten hehkutin sinisen bleiserin kirjoituksessa, tämä kangas oli aivan taivaallista ommeltavaa ja sopi aivan täydellisesti ompelukoneelleni, joten saumaakaan ei tarvinnut purkaa sen takia, että tikkaus olisi mennyt ihan metikköön. Eikä muutenkaan. Tämä työ oli kerrassaan helppo ja suoraviivaisesti toteutettu. Ei tarvinnut paljoa pysähtyä mietiskelemään, että mitäköhän sitä seuraavaksi tekisi ja missä järjestyksessä.
Koska hameesta tuli melko ihonmyötäinen, piti reunaan ommella vetoketju. Työ seisahtui vähäksi aikaa, kun minulla ei ollut valmiina vetoketjua. Vetoketjun hommaamisen jälkeen tulisi sitten se varsinainen pysähdysvaihe, kun piti kaivella esiin vetoketjun paininjalka ja laittaa se paikoilleen. Löysin tämännäköisiä osia ja paininjalkoja.
Itse asiassa tuosta kuvasta puuttuu vielä yksi paininjalka, ilmeisesti päärmäämiseen tarkoitettu jalka.
Muistin kyllä, miltä vetoketjun paininjalka näyttää, mutta en tiennyt, miten ihmeessä se olisi pitänyt asettaa paikoilleen. Ohjekirjasta ei ollut juurikaan apua.
Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että olen aina ollut hyvä kokoamaan asioita. Jo pienestä pitäen minä olin meidän perheessä se, joka osasi koota Kinder-yllätysmunan pikkuvempaimet, joskus jopa ilman ohjetta. Ikean kalusteiden kokoaminen ei ole ikinä tuottanut sen kummempia hankaluuksia minulle maineestaan huolimatta. Silti tämä kuva vaikutti kyllä ensin melko absurdilta, kun olin tottunut helppoon paininjalan irroittamiseen. Aikani pähkäiltyäni sitten vihdoin ymmärsin, miten homma toimii. Seuraava sarjakuva demonstroi, mitä piti tehdä.
Kun vetoketjun paininjalka oli paikoillaan, homma jatkui yhtä verkkaisesti ja ruusuilla tanssien kuin ennen paininjalan kanssa säätämistä loppuun asti. The end.
Kankaan vähäisyydestä johtuen hameesta tuli todellakin ihonmyötäinen eli ei kärsi lihoa, jos meinaa tätä hametta pitää pitkään. Todellinen tulikoe (tai pikemminkin vesikoe, eheheheheheh…) tulee sitten jälleen pesukoneessa, nyt ei kyllä kärsi hameen kutistua siellä. Tai sitten en pese sitä ikinä.
Note to myself:
Vetoketjun paininjalkaan tarvitaan vihreällä ruuvilla varustettu lisäosa. Ja muista syödä niukasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti